New York Timesin toimittaja Gina Kolata kertoo kirjassaan
influenssatutkimuksen tarinaa vuodesta 1918 vuoteen 1999. Alussa
pääpaino on tietenkin vuoden 1918 influenssapandemiassa, joka tappoi 50
- 100 miljoonaa ihmistä maailmassa - enemmän, kuin mikään muu epidemia
historiassa.
Vuoden 1918 influenssatutkimus oli vielä kovin haparoivaa, sillä
1900-luvun alussa influenssan aiheuttajaa ei vielä tiedetty. Pitkään
etsittiin bakteeria, joka olisi tautiin syypää. Myöhempinä
vuosikymmeninä opittiin paljon viruksista ja influenssaviruksia
alettiin jäljittämään alkulähteilleen. Samalla vuoden 1918 viruksen
tutkimista kuitenkin jatkettiin, sillä vastaavanlainen virus voi palata
koska tahansa. Tutkijat kaivoivat 50- ja 90-luvuilla influenssaan
kuolleiden jäännöksiä ikiroudasta Alaskassa ja Huippuvuorilla ja
ottivat näistä näytteitä.
Kirja kertoo myös myöhemmistä
epidemioista sekä vuoden 1976 sikainfluenssauhan aikaisista
poliittisista päätöksistä, jotka johtivat miljoonien ihmisten
rokottamiseen, ehkä turhaan. Loppupuolella keskitytään H5N1-virukseen,
joka tappoi lintuja ja ihmisiä ensimmäisen kerran Hongkongissa vuonna
1997. Kirja esittää taistelun H5N1-virusta vastaan esimerkkinä
onnistuneesta pandemiantorjunnasta, mikä valitettavasti taisi olla
turhan optimistista.
Kirja on selkeä, mielenkiintoinen ja
jännittävä. Kolata on selvästikin osaava tiedetoimittaja, sillä hän
osaa selittää oleellisen tieteellisen sisällön maallikollekin.
keskiviikko, 25. tammikuu 2006
Kommentit