New York Timesin toimittaja Gina Kolata kertoo kirjassaan influenssatutkimuksen tarinaa vuodesta 1918 vuoteen 1999. Alussa pääpaino on tietenkin vuoden 1918 influenssapandemiassa, joka tappoi 50 - 100 miljoonaa ihmistä maailmassa - enemmän, kuin mikään muu epidemia historiassa.

Vuoden 1918 influenssatutkimus oli vielä kovin haparoivaa, sillä 1900-luvun alussa influenssan aiheuttajaa ei vielä tiedetty. Pitkään etsittiin bakteeria, joka olisi tautiin syypää. Myöhempinä vuosikymmeninä opittiin paljon viruksista ja influenssaviruksia alettiin jäljittämään alkulähteilleen. Samalla vuoden 1918 viruksen tutkimista kuitenkin jatkettiin, sillä vastaavanlainen virus voi palata koska tahansa. Tutkijat kaivoivat 50- ja 90-luvuilla influenssaan kuolleiden jäännöksiä ikiroudasta Alaskassa ja Huippuvuorilla ja ottivat näistä näytteitä.

Kirja kertoo myös myöhemmistä epidemioista sekä vuoden 1976 sikainfluenssauhan aikaisista poliittisista päätöksistä, jotka johtivat miljoonien ihmisten rokottamiseen, ehkä turhaan. Loppupuolella keskitytään H5N1-virukseen, joka tappoi lintuja ja ihmisiä ensimmäisen kerran Hongkongissa vuonna 1997. Kirja esittää taistelun H5N1-virusta vastaan esimerkkinä onnistuneesta pandemiantorjunnasta, mikä valitettavasti taisi olla turhan optimistista.

Kirja on selkeä, mielenkiintoinen ja jännittävä. Kolata on selvästikin osaava tiedetoimittaja, sillä hän osaa selittää oleellisen tieteellisen sisällön maallikollekin.