Sarasvatin hiekkaa on scifiromaani lähitulevaisuuden ekokatastrofista.
Kyseessä on uskottavantuntuinen kauhuskenaario kasvihuoneilmiön
vaikutuksista, jotka osoittautuvat tuhoisammiksi kuin arvattiinkaan.
Taustalla kerrotaan muinaishistorian vedenpaisumusmyyteistä ja
vuodenvaihteen 2004-05 tsunamista.
Päähenkilöitä on useita, ja heidän tarinansa kietoutuvat yhteen vasta
myöhemmin kirjassa. Henkilökuvaus on yhä Isomäen akilleenkantapää;
jotkut hahmot jäävät pahvikuviksi ja jotkut taas ovat turhankin
kiiltokuvamaisia. Dialogi on myös välillä irvistyttävän teennäistä.
Muu kirjassa onkin sitten varsin loistavaa, tosin pari
toimintakohtausta olisi ehkä voinut jättää pois. Isomäen skenaario on
pelottavan uskottava ja jää mieleen pitkäksi aikaa.
perjantai, 6. tammikuu 2006
Kommentit