Sarasvatin hiekkaa on scifiromaani lähitulevaisuuden ekokatastrofista. Kyseessä on uskottavantuntuinen kauhuskenaario kasvihuoneilmiön vaikutuksista, jotka osoittautuvat tuhoisammiksi kuin arvattiinkaan. Taustalla kerrotaan muinaishistorian vedenpaisumusmyyteistä ja vuodenvaihteen 2004-05 tsunamista. 

Päähenkilöitä on useita, ja heidän tarinansa kietoutuvat yhteen vasta myöhemmin kirjassa. Henkilökuvaus on yhä Isomäen akilleenkantapää; jotkut hahmot jäävät pahvikuviksi ja jotkut taas ovat turhankin kiiltokuvamaisia. Dialogi on myös välillä irvistyttävän teennäistä.

Muu kirjassa onkin sitten varsin loistavaa, tosin pari toimintakohtausta olisi ehkä voinut jättää pois. Isomäen skenaario on pelottavan uskottava ja jää mieleen pitkäksi aikaa.