Tunnelma tiivistyy. Viidennen kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle Voldemortin vastaisesta sodasta. Sodankäyntiä pahaa vastaan vaikeuttaa taikaministeriö, joka ei suostu uskomaan vaaraa, vaan levittää propagandaa velhokoulua ja sen hallintoa vastaan, sekä vakuuttaa kaiken olevan ihan hyvin. Ministeriö juonittelee Hogwartsiin oman agenttinsa, jota vastaan Harry kumppaneineen joutuu ottelemaan.

Kirjassa keskitytään kovasti poliittisiin kähmintöihin velhomaailmassa - seikka, josta pidin, mutta en sitten tiedä, kiinnostavatko velhopoliittiset juonittelut kovasti lapsilukijoita. Hahmonkehitystäkin on tapahtunut; Harry on selvästi pahimmassa murrosiässä, ja ärhentelee tai valittaa suurimman osan kirjasta. Koulun asiat ovat pahasti vinksallaan ja oppilaita kohdellaan vielä epäreilummin kuin tavallista. Jotkut uuden Defence Against the Dark Arts -opettajan rangaistuksista hipovat jo sadismia.

Muutamat isot juonelliset epäloogisuudet jäivät taas pahasti ärsyttämään, kuten myös murkkuvelhojen ruikutus ja rakkaushuolet. Muuten teos oli oikein mukaansatempaava.