The Da Vinci Code

Olen tähän asti välttynyt tältäkin kohuteokselta, mutta nyt kun taas uusi ihminen kehui kirjaa minulle ja sain sen vielä lainaksikin, piti tutustua. Kyseessä on siis jännityskertomus, joka sisältää takaa-ajojen ja kammottavan huonon dialogin lisäksi "yllätyspaljastuksia" Raamatusta ja taidehistoriasta. Juonesta ei sen enempää, sillä oletettavasti kaikki muut ovat kirjan lukeneet minua ennen.

Kuulin joskus pari vuotta sitten kahden brittiherrasmiehen keskustelevan Da Vinci -koodista junassa. "Bloody awful writing," sanoi toinen, ja oli aivan oikeassa. Brownin tyyli on kioskidekkarikamaa. Itse pääasiat, eli paljastukset Raamatusta, taiteesta, Graalin maljasta ja salaseuroista, ovat toki mielenkiintoisia, mutta valitettavasti Brownin (ja hänen lähteittensä) väitteet on kumottu jo aikaa sitten. Itse en tunne katolisen kirkon historiaa sen vertaa, että Brownin epätarkkuudet olisivat hyppineet tekstistä silmille, mutta ärsyynnyin jo ihan tarpeeksi Euroopan maantiedettä koskevista poskettomuuksista. Yhdessä kohdassa Brownin henkilöt lentävät tuntikausia Pohjois-Ranskasta Englantiin. Toisessa kohdassa Ranskassa pidätetty mies heitetään vankityrmään Andorraan, ja hän pelastuu maanjäristyksen tuhotessa vankilan.

Myönnettävä on silti, että kirja ei missään nimessä ollut tylsä. Kyllä sitä mielellään luki, vaikkakin välillä kovasti tuhahdellen. En usko, että toiset Brownin teokset kuitenkaan tulevat lähiaikoina lukujonooni.