Kesällä 2001 olimme kerran menossa syömään nepalilaiseen ravintolaan Helsingissä. Ravintolan piti olla auki, mutta se olikin pimeänä. Ovessa oli lappu "suljettu maansurun vuoksi". Menimme syömään jonnekin muualle. Myöhemmin luimme, että Nepalin kuningas, kuningatar ja kahdeksan muuta kuningashuoneen jäsentä oli ammuttu. Kävi ilmi, että ampuja oli kruununprinssi Dipendra, joka ampui myös itsensä.

Willesee ja Whittaker ovat australialainen aviopari, joka matkustaa Nepaliin haastattelemaan ihmisiä ja tutkimaan kuninkaallista verilöylyä. Monetkaan eivät ole valmiita puhumaan heille suoraan, joten he kuulostelevat juoruja ja huhuja ja tutkivat massamurhan ja Nepalin kuningashuoneen taustoja.

Kirjan mielenkiintoisin osuus on sukellus Nepalin kuningashuoneen historiaan. Maata virallisesti hallitsevien Shahien ja varsinaisesti naruista vedelleiden Ranojen keskinäiset suhteet ja juonittelut ovat kovin monimutkaisia, mutta kiinnostavia. Juonimisen lisäksi tärkeä tekijä tarinassa on hindulaisuus ja varsinkin kastilaitos. Horoskoopeista puhumattakaan.

Hyvin kirjoitettu ja mukaansatempaava kirja, mutta selvästi kirjoittajat ovat tarkkailleet sekä Nepalin yhteiskuntaa että haastateltaviaan ulkoapäin. Epäilemättä paikallisen tekijän selvitys samasta aiheesta olisi syvempi ja todennäköisesti kattavampi. Tosin paikallisen henkilön mahdollisuudet kirjoittaa avoimesti kuningashuoneesta lienevät käytännössä rajatummat.