Takakannen mukaan kyseessä on dekkari, jossa nuori poliisinainen saa riesakseen vainoajan. Lukiessani odottelin jonnekin sivun 100 paikkeille ennen merkkejä ko. vainoajasta. Tarina siis käynnistyi erittäin hitaasti eikä oikein päässyt vauhtiin myöhemminkään. Henkilöt ok, varsinkin päähenkilön ortodoksijuutalaiset sukulaiset. Mutta enpä taida jaksaa lukea enempää Kellermania, varsinkin kun en oikein jaksa dekkareita muutenkaan.