Tiedättekö, kun joskus ei halua nähdä kirjasta tehtyä leffaa, jotta kirja ei menisi pilalle? Tällä kertaa en melkein uskaltanut lukea ennen leffaa tehtyä kirjaa, jotta leffa ei menisi pilalle! John Hustonin The African Queen on yksi ehdottomista suosikkielokuvistani, ja olen katsonut sen useita kertoja. Humphrey Bogart ja Katharine Hepburn samassa leffassa, mikä voisi olla parempaa?

Elokuva näyttää seuraavan varsin uskollisesti kirjaa. Pieni yllätys oli, että kirjassa vanhapiika-Rosie ja vanhapoika-Charlie ovat kokonaista 33 ja 30. Charlie on cockneyaksentillinen lontoolainen, ei kanadalainen, kuten filmissä. Filmin Charliesta tuli kanadalainen, kun Bogien aksentti piti selittää.  Tapahtumiltaan  kirja ja elokuva ovat varsin yhteneväiset. Loppu on erilainen - eikö se loppu pidä aina Hollywoodissa muuttaa. Onnetonta loppua pelkäsin, mutta onneksi turhaan.

Tunnelma toimii, tosin pakko myöntää, että elokuvan kohtaukset kelailivat pääni sisällä kirjaa lukiessa, ja tällä lienee vaikutuksensa. Tämä on niitä kirjoja, joihin palaan uudelleen, kun tarvitsen jotain mukavaa ja kotoisaa luettavaa, sellaista, jonka parissa voi vain olla ja viihtyä.